Vuodenvaihde herättää monissa levottomuutta, ahdistusta ja outoa riittämättömyyden tunnetta. Kalenteri vaihtuu, ympäristö huutaa uutta alkua, ja samaan aikaan keho tuntuu raskaalta, hitaalta ja vetäytyvältä.
Moni ajattelee: minussa on jotain vikaa.
Usein ongelma ei kuitenkaan ole ihmisessä – vaan aikakäsityksessä, jota vasten itseämme mittaamme.
Nykyinen ajanlasku opettaa, että vuosi alkaa tammikuun ensimmäisenä päivänä. Sen mukana tulevat lupaukset, tavoitteet, tehostaminen ja kasvun odotus.
Luonnossa mikään ei kuitenkaan ala tammikuussa.
Pohjoisessa elämme keskellä vuoden pimeintä aikaa. Valoa on vähiten, hermosto on luonnollisesti säästötilassa ja keho valmistautuu vasta tulevaan kasvuun. Tämä ei ole mielipide tai henkinen näkemys, vaan biologinen ja rytminen tosiasia.
Kun vaadimme itseltämme tammikuussa samaa kuin huhtikuussa, syntyy sisäinen ristiriita:
keho hidastaa
mieli vaatii suorittamaan
hermosto ylikuormittuu
Tästä syntyy väärä kiire.
Syklinen ajattelu lähtee yksinkertaisesta havainnosta: elämä ei ole suora viiva vaan kiertoliike. On aikoja, jolloin laajennutaan ja toimitaan, ja aikoja, jolloin vetäydytään ja kerätään voimia.
Talvi ei ole epäonnistumista.
Hitaus ei ole laiskuutta.
Sisäänpäin kääntyminen ei ole ongelma.
Kun tämän ymmärtää, moni asia alkaa loksahtaa paikoilleen:
miksi motivaatio aaltoilee vuoden aikana
miksi samat tavoitteet tuntuvat eri kuukausina täysin erilaisilta
miksi lepo ei ole palkinto vaan edellytys
Syklinen ajattelu ei vaadi lisää kurinalaisuutta – se vaatii luvan olla oikeassa kohdassa oikeaan aikaan.
Se ei lupaa tehokkuutta tai parempaa versiota sinusta.
Se ratkaisee jotain perustavampaa:
jatkuvan itsensä vastaan elämisen
kroonisen kiireen tunteen ilman todellista syytä
kokemuksen siitä, että on aina “jäljessä”
syyllisyyden lepäämisestä
Kun ihminen alkaa ajoittaa odotuksiaan rytmin mukaan, paine hellittää. Elämä ei muutu helpoksi, mutta siitä tulee loogisempaa ja lempeämpää.
Ehkä tärkein oivallus on tämä:
sinun ei ole tarkoitus jaksaa samalla tavalla ympäri vuoden.
Ja kun tämän lakkaa näkemästä puutteena, siitä tulee kompassi.